Siikajokilaakso luultua vahvempi
siirtolaisalue
(HAAPAVESI) Etelä-Pohjanmaata, Satakuntaa sekä Turun-
ja
Porin
lääniä on pidetty suomalaisen siirtolaisuuden
kotipesänä.
Vähän
tutkitun Pohjanmaan, etenkin Siikajokilaakson, rooli on osoittautunut
odotettua merkittävämmäksi
Oulun yliopistossa tänään väittelevä
filosofian
lisensiaatti Risto
Vilmusenaho selvitti Siikajokilaakson siirtolaisuutta vuosilta
1850-1914 ja tulokset yllättivät hänet: muuttoja
Pohjois-Amerikkaan
löytyi lähes 6000, arviolta viisi prosenttia
keskiväkimäärästä.
Joissakin
kunnissa, esimerkiksi Siikajoella, siirtolaisuus ylsi peräti
kahdeksaan
prosenttiin.
”Tämä on ollut poikkeuksellisen voimakas siirtolaisalue,
nimenomaan
varhaisin siirtolaisuus”, Vilmusenaho kertoo. ”Ollaan tavallaan
unohdettu yleisselvityksistä, että Pohjanmaa on ollut
merkittävä
siirtolaisalue.”
Väitöskirja on talous- ja sosiaalihistoriallinen tutkimus
Kestilän,
Paavolan, Piippolan, Pyhännän, Rantsilan, Revonlahden ja
Siikajoen
maastamuutosta. Painopiste on Yhdysvaltojen ja Kanadan
siirtolaisuudesta, koska se oli suurinta.
Vilmusenaho on löytänyt aiheesta paljon uutta tietoa. Jotkut
lähtivät
esimerkiksi vuolemaan kultaa useamman kerran, jotkut jopa
seitsemän kertaa. Vilmusenaho käyttää
tällaisesta
termiä työvaellus;
Amerikassa saatettiin viipyä vuosi tai kaksi ja sitten palata
takaisin.
”Kokonaislukua voi kyllä pitää suurena.”
Paikallisviranomaiset erinomainen lähde
Pienempien aluekokonaisuuksien historia on vähän tutkittua.
Siksi
pääosa lähteistä, lähinnä
paikallisviranomaisten
asiakirjat, ovat
neitseellisiä.
Myöskin tutkimusongelmat ovat uusia. Näkökulmia ovat
muun
muassa asevelvollisuus, katovuodet sekä palanneiden siirtolaisten
tekemät maakaupat.
Vilmusenaho kertoo etsineensä numeroiden takaa ihmisten tarinoita.
”Se minulla oli kantava ajatus: löytää numeroista
muuttaja.”
Tällaiseksi keskivertomuuttajaksi tutkimus profiloi
19–20-vuotiaan,
naimattoman itsellismiehen.
”Tutkimus osoitti, että varhainen siirtolaisuus on tältä
alueelta ollut
poikkeuksellisen suurta erityisesti Piippolasta ja Siikajoelta.”
Piippola ja Siikajoki näkyivät alkuvaiheessa
Varhaisen siirtolaisuuden ajankohdaksi Vilmusenaho
määrittää
1860-
ja -70-luvut. Siikajoelle merimiestoiminta oli tuonut tietoja
Amerikasta
ja siellä oli kiinnostusta lähteä. Piippolasta taas
käytiin
hyvin paljon
Norjassa ja Ruotsin Länsi-Pohjassa työmatkoilla ja
kalastusmatkoilla
tai työvaelluksilla, niin kuin tutkija sanoo.
Alueelta muutettiin myös Ruijaan. Piippolasta ja Siikajoelta
lähti
1879
yhteensä 96 henkeä Amerikkaan ja se muodosti 67 prosenttia
koko
jokilaakson tuolloisesta siirtolaisuudesta.
Tietoja saatiin Norjasta 1850-luvulla ja sama toistui Ruotsissa
1860-luvulla.
”Ne olivat tärkeät Amerikan tietojen tuojat, paljon
tärkeämmät
kuin
Amerikan kirjeet”, Vilmusenaho selittää.
Viranomaisten väitteissä ja sanomalehtien kirjoituksissa
asevelvollisuuden vaikutusta lähtemiseen on liioiteltu. Kyse on
vuoden
1878 asevelvollisuudesta sekä vuoden 1901 asevelvollisuuslaista.
”Minun tutkimukseni mukaan noin 15 prosenttia
kutsuntaikäisistä
lähti
pakoon asevelvollisuuttaan Amerikkaan”, Vilmusenaho korostaa.
”Määrä on kuitenkin suurempi mitä
siirtolaistutkimuksessa
on
aikaisemmin arveltu.”
Kolmannen lähtösykäyksen tarjosivat 1890-luvun alun ja
1900-luvun
alun katovuodet; varsinkin edellisellä on ollut erittäin
merkittävä
osuus
maastamuuttoon. Jälkimmäisen osalta tilanne on vaikeampi,
sillä
rinnalla vaikuttivat Venäjän sortotoimet sekä Amerikan
korkeasuhdanne.
”Silloin lähti paljon köyhää väkeä.
Heillä
oli mahdollisuus lähteä,
kunhan oli sukulaisia ja tuttavia Amerikassa ja he saivat matkarahan
tai ostettua lipun”, Vilmusenaho sanoo varhaisempaan muuttoon
viitaten.
”Ilmeistä on, että myös 1900-luvun alun katovuodet
lisäsivät
muuttoa.”
Amerikan leskien maine puhdistuu
Uutta tietoa tutkimus tuo myös tilanostoihin. Amerikan mailta
käytiin
hankkimassa rahaa joko kotitilan tai oman torpan lunastamiseen.
Talollisen lapsia tai itsellisiä siirtolaisista oli kuusi
kymmenestä.
Tutkimus antaa tiedon paluumuuttajien kiinteistökaupoista
aikavälillä
1881-1914.
”Nyt näyttäs siltä, että semmoinen viidennes
ensimmäisistä
lainhuudoista on ollut palanneiden siirtolaisten tekemiä, joinakin
vuosina jopa yli puolet.”
Huipussaan muutto oli 1899, jolloin lähtijöitä oli 300.
Määrä ylsi lähes
samaan 1900-luvun alussa.. Vilmusenahon mukaan 1890-luvulla
siirtolaisuus poltteli Siikajokilaaksossa enemmän kuin
missään
muualla Suomessa.
Vähän tutkittu alue ovat myös niin sanotut Amerikan
lesket.
Heidän
väitettiin olleen siveettömiä, mutta Vilmusenaho sanoo
tutkimuksensa
osoittavan heidän elelleen muuttomääriin nähden
aika
siveellisesti.
Yksittäistapaukset leimasivat muita.
”Suurempi ongelma olivat kotiin hylätyt vaimot ja perheet”,
hän
korostaa. ”Mies lähti sillä tarkoituksella, että
hän
hylkää perheensä. Se
oli todellisuudessa avioero.”
Osassa tapauksia yhteydenpito hiipui pikkuhiljaa vasta, kun mies oli
ollut vuosia Amerikassa. Monesti perhe jäi hyvinkin vaikeaan
taloudelliseen ahdinkoon, käytännössä kuntien
elätettäväksi.
Vilmusenahon mukaan tästä on vaiettu, koska asia on koettu
jotenkin
arkana ja häpeällisenä.
Toimittaja: Arto Murtovaara
Muita linkkejä:
http://agricola.utu.fi/nyt/arvos/arvostelut.php?arvostelu=390